Aiemmin tekemäni kauluri sai uuden kodin! Kiitos Elina :)
Kisu löysi pehmoisen makuualustan.
Nyt lähden Skotlantiin työmatkalle, ja tulen takaisin vasta viikon päästä perjantaina. Siihen asti näkemiin!
tiistai 20. syyskuuta 2011
Vielä yhdet ranteenlämmittimet, ynnä muuta pientä
Tällaiset tein ystävälle, lankana Novitan RoseMohair, vaaleanharmaa. Tykkään nykyään kovasti palmikoista, ne elävöittävät neuleen pintaa niin mukavasti. Lisäksi neulon nykyään lähes aina joustinneuleen 1o 1n -neuleena, ja kierrän oikean silmukan. Sekin tuo minusta pienen kivan lisän neuleeseen.
Aiemmin tekemäni kauluri sai uuden kodin! Kiitos Elina :)
Kisu löysi pehmoisen makuualustan.
Nyt lähden Skotlantiin työmatkalle, ja tulen takaisin vasta viikon päästä perjantaina. Siihen asti näkemiin!
Aiemmin tekemäni kauluri sai uuden kodin! Kiitos Elina :)
Kisu löysi pehmoisen makuualustan.
Nyt lähden Skotlantiin työmatkalle, ja tulen takaisin vasta viikon päästä perjantaina. Siihen asti näkemiin!
Pipoi
Tässäpä muutama pipo.
Pipo Ykkönen: ihanan pehmeää luomupuuvillaa kukkasin.
Pipo Kakkonen: Raitoja. Lankana seiskaveikka. Tämän ehdin myydä tutulle.
Pipo Kolmonen: Tämä näyttää kesähatulta, mutta lanka on paksua. Tosin tuo lierireuna aiheuttaa sen, että korvat eivät ole kovin hyvin suojassa, eli en suosittele tätä kovin kylmille keleille.
Pipo Nelonen: Joustinneuleen "paikkaa" säännöllisesti vaihtamalla saa aikaiseksi kivan kierrekuvion. Jos haluat tarkemmat ohjeet niin kysäise toki. :) Lanka on mummun peruja, 100 % villaa.
Pipo Vitonen: Neulos on sileää nurjaa, lanka sama kuin edellisessä pipossa.
Pipot Kutonen ja Seiska: Nämä meni kaverille, harmaana ja mustana. Neulos sileää nurjaa. Mustan pipon lanka on ihanan ohutta, harmaan hieman paksumpaa merinovillaa.
Siinäpä pipua kerrakseen!
Pipo Ykkönen: ihanan pehmeää luomupuuvillaa kukkasin.
Pipo Kakkonen: Raitoja. Lankana seiskaveikka. Tämän ehdin myydä tutulle.
Pipo Kolmonen: Tämä näyttää kesähatulta, mutta lanka on paksua. Tosin tuo lierireuna aiheuttaa sen, että korvat eivät ole kovin hyvin suojassa, eli en suosittele tätä kovin kylmille keleille.
Pipo Nelonen: Joustinneuleen "paikkaa" säännöllisesti vaihtamalla saa aikaiseksi kivan kierrekuvion. Jos haluat tarkemmat ohjeet niin kysäise toki. :) Lanka on mummun peruja, 100 % villaa.
Pipo Vitonen: Neulos on sileää nurjaa, lanka sama kuin edellisessä pipossa.
Pipot Kutonen ja Seiska: Nämä meni kaverille, harmaana ja mustana. Neulos sileää nurjaa. Mustan pipon lanka on ihanan ohutta, harmaan hieman paksumpaa merinovillaa.
Siinäpä pipua kerrakseen!
tiistai 13. syyskuuta 2011
Säärystimet, ranteenlämmittimet ja kauluri
Vaikka blogi on taas ollut reilun kuukauden hiljaa, älkää luulkokaan että olen ollut tekemättä mitään! Ranteisiin sattuu kun olen neulonut niin paljon. Tarkoituksena on ollut neuloa joulumessuille kaikkea mahdollista, mutta todellisuudessa suuri osa tekeleistäni on saanut jo uuden kodin. Vielä muutama tilausneule on kesken, ja kun ne ovat päässeet uusille omistajillensa, ehdin vielä pari kuukautta keskittyä messuihin. Otan silti enemmän kuin mielelläni kaikki uudet tilaukset vastaan! On minulla sinne messuille kuitenkin paljon kaikenlaista.
Vaaleanvioletinvaaleanpunaiset, melko lyhyet säärystimet on neulottu käsityölehden ohjeen mukaan (Suuri Käsityö, 3/2010, ohje nro 4). Tai siis tuo neulemalli on lehdestä, itse säärystimet suunnittelin itse (=neuloin suljettuna neuleena pötköä). Lankana on Novitan RoseMohair, kirpputorilta.
Tällaisia harmaita säärystimiä olen neulonut kahdet (eikä niitä vielä ole kukaan halunnut, joten ehkä sittenkin saan messuille asti jotain säästettyä!). Mallineule on muokkaus edellisten säärystimien neuloksesta - pitsiä on nyt tiheämmässä. Ja nämä ovat pidemmät, yltävät minun lyhyissä koivissani polvitaipeeseen.
Samalla kaavalla onnistuvat myös ranteenlämmittimet (tällaistenkin ohje oli yllämainitussa lehdessä, mutta muokkasin sitä, koska ohjeen mukaan niistä olisi tullut tällä langalla melko suuret). Näitä on nyt kahdet valmiina, vähän lyhyemmät vaaleanpunaiset, ja ihanan tummanvioletit. Jälkimmäisiin löytyi lanka kirppikseltä. Molemmissa lankana RoseMohair.
Neulos osoittautui niin kivaksi, että tein siitä myös kaulurin (edelleenkin ohje yllämainitussa lehdessä). Osa langasta (Sandnessin KidMohair) löytyi kirpputorilta, mutta onneksi löysin sitä lisää kaupasta, muuten olisi kauluri jäänyt tekemättä. Mallina toimii pikkusisko. :)
Nyt jätän teidät taas hetkeksi rauhaan! Ensi kerralla takuuvarmasti luvassa lisää neuleita.
Tervetuloa muuten ensi sunnuntaina (18.9.) jo noin viidennentoista kerran järjestettäviin Kutubileisiin! Kokoonnumme allekirjoittaneen luona (Oulussa) kahdesta eteenpäin. Paikalle ovat tervetulleita kaikki käsitöistä kiinnostuneet, mutta myös ne, joita ne eivät kiinnosta. Hyvä seura on siis aivan riittävä syy tulla paikalle. Jos haluat mukaan, laita minulle mailia (nelli.ronka@oulu.fi).
Heippa!
Vaaleanvioletinvaaleanpunaiset, melko lyhyet säärystimet on neulottu käsityölehden ohjeen mukaan (Suuri Käsityö, 3/2010, ohje nro 4). Tai siis tuo neulemalli on lehdestä, itse säärystimet suunnittelin itse (=neuloin suljettuna neuleena pötköä). Lankana on Novitan RoseMohair, kirpputorilta.
Tällaisia harmaita säärystimiä olen neulonut kahdet (eikä niitä vielä ole kukaan halunnut, joten ehkä sittenkin saan messuille asti jotain säästettyä!). Mallineule on muokkaus edellisten säärystimien neuloksesta - pitsiä on nyt tiheämmässä. Ja nämä ovat pidemmät, yltävät minun lyhyissä koivissani polvitaipeeseen.
Samalla kaavalla onnistuvat myös ranteenlämmittimet (tällaistenkin ohje oli yllämainitussa lehdessä, mutta muokkasin sitä, koska ohjeen mukaan niistä olisi tullut tällä langalla melko suuret). Näitä on nyt kahdet valmiina, vähän lyhyemmät vaaleanpunaiset, ja ihanan tummanvioletit. Jälkimmäisiin löytyi lanka kirppikseltä. Molemmissa lankana RoseMohair.
Neulos osoittautui niin kivaksi, että tein siitä myös kaulurin (edelleenkin ohje yllämainitussa lehdessä). Osa langasta (Sandnessin KidMohair) löytyi kirpputorilta, mutta onneksi löysin sitä lisää kaupasta, muuten olisi kauluri jäänyt tekemättä. Mallina toimii pikkusisko. :)
Nyt jätän teidät taas hetkeksi rauhaan! Ensi kerralla takuuvarmasti luvassa lisää neuleita.
Tervetuloa muuten ensi sunnuntaina (18.9.) jo noin viidennentoista kerran järjestettäviin Kutubileisiin! Kokoonnumme allekirjoittaneen luona (Oulussa) kahdesta eteenpäin. Paikalle ovat tervetulleita kaikki käsitöistä kiinnostuneet, mutta myös ne, joita ne eivät kiinnosta. Hyvä seura on siis aivan riittävä syy tulla paikalle. Jos haluat mukaan, laita minulle mailia (nelli.ronka@oulu.fi).
Heippa!
Kasvata Oma Sapuskasi = KOS!
Aivan pakko on laittaa kuvia kesän viljely- ynnä muista tuotoksista. Meillä oli taas muutama palsta, kaupungilta vuokrattuja ja mökillä Lumijoella. Lisäksi kasvattelin kaikenlaista kotona, meidän lukuisilla etelä- ja länsi-ikkunoilla sekä etelään avautuvalla lasitetulla parvekkeella.
Tässä persilijaa mummin talon seinustalta, sekä ananaskirsikoita parvekkeelta. Jälkimmäiset on jo kuopattu, ne eivät tykänneet alkusyksystä.
Parvekkeella kasvoi myös minitomaatteja (on siellä vieläkin pari ruukkua jäljellä, mutta aika huonokuntoisiksi ovat menneet).
Nämä paprikat ja chilit viettivät myös kesänsä parvekkeella, mutta nyt olen siirtänyt ne sisätiloihin lämpimään. Koitan saada ne selviämään ensi vuoteen, saas nähdä miten käy!:)
Sitten palstan tuotoksia: valtavia härkäpapuja, tilliä, herneitä, pensaspapuja, kesäkurpitsoja (eri mallisia ja värisiä, tässä valkoinen kiekkokurpitsa), porkkanoita (myös violetteja!), perunaa, sipulia ja violettia kukkakaalta.
Sienisato on myös ollut tuottoisa. Kanttarelleja, herkkutatteja ja punikkitatteja, joita olen kuivannut ja pakastanut (paitsi kanttarellit söin jo). Tuo pikkuruinen punikkitatti näyttää kuulemma ihan minulta - pieneltä ja vähän pyöreältä.
Ja mitä näistä kaikista voi tehdä? Miehenpuolikkaan kalastama hauki päätyi leivitettynä pannulle kanttarellikastikkeen kaveriksi.
Tähän pataan meni lähestulkoon kaikkea mahdollista. Lempiruokani tästä saa paistamalla koko höskän uunissa kypsäksi kera voin tai öljyn. Ja sitten pitää muistaa lisätä mausteet, suola ja yrtit.
Nam!
Tässä persilijaa mummin talon seinustalta, sekä ananaskirsikoita parvekkeelta. Jälkimmäiset on jo kuopattu, ne eivät tykänneet alkusyksystä.
Parvekkeella kasvoi myös minitomaatteja (on siellä vieläkin pari ruukkua jäljellä, mutta aika huonokuntoisiksi ovat menneet).
Nämä paprikat ja chilit viettivät myös kesänsä parvekkeella, mutta nyt olen siirtänyt ne sisätiloihin lämpimään. Koitan saada ne selviämään ensi vuoteen, saas nähdä miten käy!:)
Sitten palstan tuotoksia: valtavia härkäpapuja, tilliä, herneitä, pensaspapuja, kesäkurpitsoja (eri mallisia ja värisiä, tässä valkoinen kiekkokurpitsa), porkkanoita (myös violetteja!), perunaa, sipulia ja violettia kukkakaalta.
Sienisato on myös ollut tuottoisa. Kanttarelleja, herkkutatteja ja punikkitatteja, joita olen kuivannut ja pakastanut (paitsi kanttarellit söin jo). Tuo pikkuruinen punikkitatti näyttää kuulemma ihan minulta - pieneltä ja vähän pyöreältä.
Ja mitä näistä kaikista voi tehdä? Miehenpuolikkaan kalastama hauki päätyi leivitettynä pannulle kanttarellikastikkeen kaveriksi.
Tähän pataan meni lähestulkoon kaikkea mahdollista. Lempiruokani tästä saa paistamalla koko höskän uunissa kypsäksi kera voin tai öljyn. Ja sitten pitää muistaa lisätä mausteet, suola ja yrtit.
Nam!
Korukoplan haastekoru, olkaa hyvä!
Tässä se nyt sitten on, pari päivää myöhässä. Korukoplan tämänkertainen haaste oli yhdistää kolme asiaa: PUNAINEN, SADE ja KOLME. Punainen ja Kolme aiheuttivat heti vision päässäni. Helppoa siis. Paitsi tuo Sade. Sitä piti miettiä koko ilta. Minulle sade on sinistä (vaikkei se oikeasti olekaan), joten siitä lähdettiin.
Punaisessa koruvaijerissa on tummansinisiä makeanveden helmiä ja pieniä metallinhohtoisia mustia välihelmiä. Kohokohtana on sininen pisaranmuotoinen riipus, joka on peräisin ystävän vanhasta kaulakorusta. Lukko, joka ei tässä näy, on hopeaa (sellainen ihan pieni perus vaijerilukko). Koru toimii hyvin myös ilman riipusta.
Sade-osio jäi kaivertamaan mieltäni, sillä ei tuosta korusta mitenkään ensimmäisenä tule sade mieleen. Mutta se olikin haastava tehtävä, ja jos käytte kurkkaamassa tuolta Korukopla-linkin takaa muita koruhaasteen koruja, näyttää siinä olleen muillakin pulmaa! :) Melko kekseliäästi koruilijat ovat kuitenkin saaneet kaikki kolme asiaa yhdistettyä.
Seuraavaa haastetta odotellessa,
Nellu
Punaisessa koruvaijerissa on tummansinisiä makeanveden helmiä ja pieniä metallinhohtoisia mustia välihelmiä. Kohokohtana on sininen pisaranmuotoinen riipus, joka on peräisin ystävän vanhasta kaulakorusta. Lukko, joka ei tässä näy, on hopeaa (sellainen ihan pieni perus vaijerilukko). Koru toimii hyvin myös ilman riipusta.
Sade-osio jäi kaivertamaan mieltäni, sillä ei tuosta korusta mitenkään ensimmäisenä tule sade mieleen. Mutta se olikin haastava tehtävä, ja jos käytte kurkkaamassa tuolta Korukopla-linkin takaa muita koruhaasteen koruja, näyttää siinä olleen muillakin pulmaa! :) Melko kekseliäästi koruilijat ovat kuitenkin saaneet kaikki kolme asiaa yhdistettyä.
Seuraavaa haastetta odotellessa,
Nellu
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Korukoplan haaste
Heippa! Joudutte nyt vielä hetken valitettavasti odottamaan kuvaa Korukoplan uudesta haasteesta, oon vanhempien koneella käymässä ja kamera jäi kotiin, eikä kotona ole omaa konetta (miehenpuolikas vei sen mukanaan työreissulle). Laitan kuvan kuitenkin alkuviikosta! Harmi kun en ajoissa tajunnut tätä.
Nelli
Nelli
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)